On keskiviikkoiltapäivä, seuraan iltamaemännän valmistautumista keikkaan. Vaatevalinnat on mietitty jo aikaisemmin, mutta vielä viime hetkellä Liisa nappaa juontoon aineksia Topeliuksen Maamme -kirjasta, josta löytyy osuva kansanlaulun luonnehdinta:
”[…]kansanrunojen joukkoon ei lueta virsiä ja hengellisiä lauluja, eikä sellaisia taidetekoisia runoja, joita herrasväki laulaa. Kansanlaulun erottaa näistä viimeksimainituista sen yksinkertaisuus ja elävä luonnollisuus, niinkuin metsä eroaa keinotekoisesta puistosta.”
Sitten hiukset hallintaan, punaa poskille ja menoksi. Hetken kuluttua lähden itse perässä, menomatkalla riihelle käyn vielä laminoimassa saman päivän Keskisuomalaisessa ilmestyneen artikkelin, jotta sen voi kiinnittää riihen ilmoitustaululle. Pohdin, että olipas hyvä kun kerrankin lähdin ajoissa. Laminointikone ruttasi ensimmäisen vedoksen ja koko kopiointi/leikkely/laminointirumba oli tehtävä uudelleen. Ja myöskin hyvä oli se, että en onnistunut tukkimaan koko laitetta. Laminointikone on hyvä ja tarpeellinen kone.
Onneksi (näiden pienten vastoinkäymisten jälkeen) riihellä on vastassa näky, joka saa tuottajan iloiseksi! Riihen edusta on täynnä ihmisiä, joista useimmat ovat iltamaemäntä-Liisan mukaan olleet paikalla jo puoli kuudelta. Ovet ovat jo auki ja lipunmyyjät töissä ja vaikuttavan kokoinen pyörälauma on vallannut aidanvierustan. Kohta myös kaikinpuolin vaikuttava lauluyhtye Hirvi saapuu paikalle ja kylläpä harmittaa kun oma kamera ei sattunut mukaan, yhtyeestä olisi saanut varsin vaikuttavan kuvan rinnepolulla!
Kello lähenee kuutta ja esitys alkaa: ”Tervetuloa riiheen hyvät iltamavieraat…”
Esitys oli upea, hienonherkänrempseä, kuten Hirven tyyliin kuuluu. Riihestä vyöryy ulos iloisen oloisia ihmisiä ja iloisen iltamaemäntä/laulutaiteilija, joka on iltamien päätteeksi lähdössä Kuikan lavalle tansseihin. Tuottaja lupautuu lipunmyyjä-Tanelin kanssa hoitamaan riihen iltapuhteet, eli keräämään sähköroikan lukkojen taakse ja lukitsemaan riihen.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Ensi viikolla Kirvoitus!